sisäinen kotikissa kadoksissa. ja hyvä niin.

tuli tuosta Tiian tekstistä mieleen, että lauantai-ilta ja oma aika on vaikea kombinaatio.
niinsanotusti good on paper.

ajatusrakennelmahan on seuraava:
en tee mitään lauantaina. en näe ketään, en stressaa mistään. menen kylpyyn kirjan kanssa, ja sen jälkeen räiskin vaikka vähän konsolilla menemään, jos on tullut liikaa rauhoituttua. aikaa itselle, silkkaa autuutta.
todellisuus tuppaa olemaan seuraava:
ahdistus iskee noin klo 16.40. tästä huolimatta alkuperäisestä suunnitelmasta pidetään itsepäisesti kiinni kunnes on liian myöhäistä tehdä minkäänlaisia muutoksia. sitten roikutaan netissä siinä toivossa, että muutama kamu olisi myös online ja samassa surkeassa jamassa.

aamulla voi sitten kyllä olla tyytyväinen kun herää päänsäryttä. en kuitenkaan ole vieläkään varma siitä, onko tämä kaiken koetun angstin arvoista.
ellei sitten pidä lukea tenttiin. tällöin päänsäryttömyys ei taatusti ole kaiken koetun angstin arvoista, sanoo sisäisen kotikissansa hukannut renttu.

löytöpalkkiota en tarjoa sisäisen kotikissan löytämisestä - tarvitsen nekin rahat hysteeriseen iltamenojen järjestelyyn. sitäpaitsi haluaisin oikeastaan, että se samperin katti pysyisi kadoksissa.