Kahvilla

Tällä kertaa kirjoitukseni innoittajana on Kirjoituksia kellarista -blogin Tinka tämänpäiväisellä merkinnällään Kahvipaketin hinnalla. Tämän kirjoituksen lainaukset ovat Tinkan tekstistä. Kirjoitukseni on myös tavallaan jatkumo aiemmalle omalle merkinnälleni Sosiaalisuus ja kyläily.

Tykkään käydä kahvilla ja tavata kavereitani kahviloissa. Kuten olen aiemmin myös tässä blogissa kertonut, kaipaan toisinaan ihmisten ilmoille. Se on yksi syy sille, että teen kavereiden kanssa treffejä kahviloihin. Toisaalta kahvilakulttuuri on vain tullut tavaksi, erityisesti nykyisessä kotikaupungissani, jossa on valinnanvaraa. Synnyinkaupungissa ei tällaista kahvilakulttuuria 90-luvun lopulla laajemmalti vielä ollutkaan, mutta muistan kaivanneeni sitä. Mietin jopa oman kahvilan perustamista tuolloin.

Sosiaalisuus ja kyläily -merkinnässäni kerron olevani kyläilyasiassa itsekäskin. Kun ollaan jossain muualla vaikkapa kahvilla, voi kumpi tahansa vaivatta päättää, että nyt on aika lähteä. Kylässä ei ole mukavaa miettiä, haluaisikohan talon väki minun jo lähtevän. Samoin kaverille on kotona jotenkin kiusallista sanoa, että mukavaa kuin kävit, mutta haluaisin nyt ryhtyä omiin juttuihini.

Olen huono emännöimäänkin, kun en ole tottunut. Muualla tuntuu, ettei ole samanlaista seuranpitovelvollisuuttakaan kuin joskus kotonani koen olevan. Aina ei jotenkin vaan jaksa. Kahviloissa huomio ehkä kiinnittyy moneen muuhunkin asiaan. Oloni on rentoutuneempi, kun ollaan muualla. Siihen liittyy myös irtautuminen kotona odottavista velvollisuuksista. Joskus on vaan niin ihana nojautua hyvään tuoliin, siemailla kahvia ja polttaa satunnainen savuke niillä sijoillaan. Kun se vielä toistaiseksi on mahdollistakin joissain paikoissa.

Mietin tätä kyläilyasiaa aina toisinaan. Joskus tunnen huonoutta asian vuoksi. Ajattelen minua pidettävän epäkohteliaana, kun en kutsu ihmisiä kotiini. Mietin myös, mistä tämä kaikki ajatteluni ja tapani johtuu. Kyllä meillä lapsuudenkodissani kyläiltiin aika paljon puolin ja toisin. Kahviloissa istuttiin oikeastaan vain äidin kanssa kahdestaan joillain shoppailureissuilla. Niistä on hyviä muistoja, muuten!

Kovin aktiiviseen kahvilakulttuuriin ei näin opiskelijabudjetilla ole varaa, mutta eipä tässä ehdi joka ilta kahviloissa ramppaamaankaan. Ei sen puoleen ehdi olemaan seurallinen muuallakaan. Budjetin mukaan otan teen tai tavallisen kahvin, joskus luksuksena erikoiskahvin tai siiderin. Joskus voi hakeutua halvimpaan paikkaan, joskus ei ole niin suurta väliä. Vaihtoehtoja onneksi on.

"Ei sillä, että mikään ikärasisti olisin, mutta on kokemusta niistä trendipaikoistakin, missä saa erilaisia kahveja ja muita lisukkeita. Eihän siellä kuule edes omia ajatuksiaan, kun vieruspöydässä tytöt kikattavat ja vertaavat kännisekoilujaan ja kälkättävät kännykkään."

Tähän Tinkan mainitsemaan riesaan en ole törmännyt tai en vain kiinnitä huomiota tai en vain häiriinny. Kaikki ovat mahdollisia. Voin mennä oikeastaan minne vaan ja vaihtelenkin paikkaa tunnelman ja tarpeen mukaan. Viihtyisä sisustus, tunnelma ja hyvä musiikki on tietysti plussaa. Eikä ollenkaan haittaa, jos muut asiakkaat ovat kiinnostavia katsella.

"Kai se kaikki on vaan sitä nykyaikaa, jota pitäisi ymmärtää ja pysyä perässä. Aina en vaan jaksa, enkä varsinkaan halua."

Näin sanoo Tinka ja olen sitä mieltä, että ei tarvitse jaksaa, eikä haluta. Jokainen tavallaan. Toivon, että omatkin kaverini osaavat sanoa, jos eivät ole innoissaan tapaamisesta kahvilassa tai baarissa. Se vain itselle on jotenkin niin luontevaa.