Kasvua peilin edessä

Parisuhteesta ja toisiinsa tutustumisesta. Luonnollisestikin olen oman parisuhteeni aikana tutustunut syvällisesti kumppaniini. Varsinaisen koulun koen kuitenkin käyneeni oman itseni kanssa. Tämä parisuhde on nostanut valtavan määrän asioita pintaan koko elämäni ajalta. Haudattuja, käsittelemättömiä asioita itsestäni, elämästäni ja tunteistani. Yksin niihin ei ole tarvinnut törmätä, mutta sitten tuli heppu - ikään kuin peiliksi, heijastuspinnaksi.

Olen elänyt pitkässä suhteessa aiemminkin, mutta siitä on ikuisuus. Tuon ikuisuuden elin tapahtumarikasta elämää, tapasin paljon ihmisiä, mutten juurikaan asettunut mihinkään. Ei syntynyt suhteita, joissa olisin todella joutunut kohdakkain itseni kanssa. Kunnes tuli tämä nykyinen. Oli pakko katsoa peiliin, kun ei voinut juosta karkuunkaan. Kun nyt katsoo taaksepäin, kovin kouluni taisi kestää ensimmäiset 1,5 vuotta.

Rimpuilin toki välillä kynsin ja hampain. Joskus livistinkin, mutta tulin aina takaisin. Ja tärkeintähän tässä on se, että toinen ei koskaan lähtenyt karkuun. Laittoi kyllä rajoja omalle sietämiselleen, ja minä testasin miltei ne kaikki kuin uhmaikäinen lapsi. Olen oppinut valtavasti ja vaikka mistä - itsestäni, sitoutumisesta, luottamisesta, rakkaudesta, turvallisuudesta... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Minä olen meistä vanhempi, mutta olen saanut olla se kakara, joka en ehkä lapsuudessani koskaan ehtinyt olemaan. Tästä on nyt hyvä kasvaa!